On olemassa vanha ja sitkeä ajatus, että tärkeä työ pitää tehdä aikaisin aamulla, muuten siitä ei tule mitään. Joillekin tämä pitää paikkansa. Kaikille ei.
Moni ihminen yrittää väkisin tehdä vaativinta työtään sellaisessa kohdassa päivää, jossa pää käy puoliteholla. Sitten syntyy tuttu tulkinta: “Minussa on jotain vikaa.” Usein vikana ei kuitenkaan ole ihminen vaan ajoitus.
Tässä kohtaa kannattaa tehdä pieni, melkein tylsän yksinkertainen havaintoharjoitus. Seuraa viikon ajan, milloin ajatus kulkee parhaiten. Milloin aloittaminen on helpointa? Milloin taas tulee se samea kohta, jossa helposti jää vain pyörittelemään asioita?
Kirjaa vaikka kolme hetkeä päivässä ylös. Aamu. Keskipäivä. Ilta. Ei tarvitse tehdä tästä tiedettä. Riittää, että alat huomata oman rytmisi.
Sen jälkeen tee yksi muutos. Siirrä viikon tärkein projektityö siihen kohtaan, jossa olet tavallisesti terävimmilläsi. Ei kaikki tehtävät. Vain tärkein. Hallinnolliset jutut, viestit ja kevyt sälä mahtuvat yleensä paremmin niihin kohtiin, joissa ajatus ei muutenkaan ole aivan veitsenterävä.
Tässä kohtaa moni saa pienen helpotuksen. Työ ei ehkä muutu helpoksi, mutta se ei myöskään tunnu samalta tervassa kahlaamiselta.
On myös hyvä muistaa, ettei tämä ole mikään täydellisyysharjoitus. Kaikki eivät voi järjestää päiviään vapaasti. Mutta lähes kaikki voivat yleensä säätää jotakin. Yhden tunnin. Yhden illan. Yhden aamun. Yhden toistuvan slotin viikossa.
Ja usein juuri siitä alkaa muutos. Ei massiivisesta elämän uusiksi vetämisestä, vaan siitä, että tärkein työ lakataan tunkemasta väärään kellonaikaan vain tavan vuoksi.
Tämä artikkeli antaa nopean työkalun oman rytmin tunnistamiseen. Täydessä materiaalissa samaa aihetta viedään pidemmälle – mitä tehdä, jos työajat ovat jäykät, miten yhdistää virehuiput taukoihin ja miten oma rytmi kannattaa huomioida myös pidemmän projektin suunnittelussa.