Moni uskoo yhä, että itsensä sättiminen pitää ihmisen liikkeessä. Että jos ei ole tarpeeksi ankara, hommat leviävät täysin. Tämä kuulostaa uskottavalta siihen asti, kunnes katsoo omia viikkojaan rehellisesti.
Mitä yleensä tapahtuu sen jälkeen, kun haukut itsesi surkeaksi?
Usein ei ainakaan se, että palaat rauhallisena ja selkeänä työn ääreen.
Paljon tavallisempi kaava on tämä: mokaat tai jäät jälkeen, suutut itsellesi, häpeät vähän, välttelet asiaa lisää, suutut taas enemmän. Siinä ei ole kyse kurista vaan kierrosten nostamisesta väärään suuntaan.
Itsemyötätunto ei tarkoita sitä, että kaikki päästetään läpi. Se tarkoittaa sitä, että puhut itsellesi tavalla, joka auttaa sinua palaamaan tekemiseen. Ero on iso.
Kokeile tätä seuraavan huonon päivän jälkeen. Kirjoita ensin se lause, jonka tavallisesti sanot itsellesi. Sitten kirjoita alle, mitä sanoisit hyvälle ystävälle samassa tilanteessa. Moni huomaa heti, että ero on aika raju. Ystävälle löytyisi realismia, tukea ja suunnan näyttämistä. Itselle tarjotaan pelkkää runtua.
Tee sen jälkeen kolmas lause. Sellainen, jonka uskot juuri ja juuri todeksi ja joka auttaa liikkeeseen.
Esimerkiksi:
“Viikko meni huonosti, mutta projekti ei ole pilalla. Tarvitsen nyt pienen seuraavan askeleen, en isompaa rankaisua.”
Siinä on jo aivan eri energia.
Tämä on tärkeää myös siksi, että pitkät projektit sisältävät väistämättä tahmeita jaksoja. Kukaan ei kulje niitä läpi täysin suoraviivaisesti. Jos joka notkahdus johtaa sisäiseen moukarointiin, matka käy turhaan raskaaksi.
Tässä artikkelissa ajatus pidetään tarkoituksella käytännöllisenä: muuta sisäistä vastaustasi niin, että pääset takaisin työhön nopeammin. Täydessä materiaalissa puretaan pidemmälle, miten itsemyötätunto liittyy viivyttelyyn, motivaatioon, palautumiseen ja siihen, miksi lempeämpi sisäinen puhe ei tee ihmisestä pehmeää vaan usein juuri kestävämmän tekijän.