Oman projektin ongelma on usein tämä: kukaan ei oikeastaan odota sitä sinulta juuri tänään. Maailma ei kaadu, vaikka siirrät taas vähän. Ja juuri siksi siirtäminen on niin helppoa.
Tilivelvollisuuskaveri tuo tähän kevyen mutta yllättävän tehokkaan muutoksen. Kun joku toinen tietää, mitä aiot tehdä, tekeminen ei ole enää vain omaa sisäistä puhettasi. Siitä tulee lupaus, jolla on pieni paino.
Tämän ei tarvitse olla dramaattista. Usein yksinkertaisin malli toimii parhaiten. Valitse yksi ihminen. Sovi yksi rytmi. Pidä kaava matalana.
Esimerkiksi näin:
Joka maanantai lähetät viestin: “Tällä viikolla teen nämä kaksi asiaa.”
Joka perjantai lähetät toisen viestin: “Näistä tämä onnistui, tämä jäi kesken, ensi viikolla jatkan näin.”
Siinä kaikki.
Ei raporttihirviötä. Ei viiden sivun selityksiä. Vain toistuva rytmi, jossa sanat muuttuvat teoiksi vähän todennäköisemmin kuin yksinään.
Tärkeä yksityiskohta on valita oikea ihminen. Liian lepsu tyyppi ei auta. Liian rankka tyyppi voi taas tehdä koko hommasta ahdistavan. Paras valinta on usein ihminen, jonka mielipiteellä on sinulle sopivasti merkitystä ja joka osaa sekä kannustaa että kysyä suoraan.
Ja kyllä – tässä on myös yksi yllättävä etu. Kun joudut sanomaan ääneen, mitä teit ja mitä et tehnyt, oma tilanne kirkastuu. Selittely hupenee nopeasti. Se voi kirpaista vähän, mutta usein juuri hyvässä kohdassa.
Tämä blogiteksti antaa sinulle kevyen mallin aloittaa. Täydessä materiaalissa mennään pidemmälle siihen, miten tilivelvollisuus rakennetaan eri luonteisille ihmisille, miten seuranta pidetään hyödyllisenä eikä nolona ja milloin kannattaa siirtyä kaverimallista valmennukseen, jossa mukana on myös rakenne, kokemus ja ulkopuolinen näkemys.